Kuva: Rabbit Visuals

09.09.2024

Historiaa ja tarinaa Villa Kuuvan piispanleivoksesta

Villa Kuuvan Piispis-leivoksen tarina

Samantyyppinen munkki on alun perin 700-luvun Baijerista, ei Berliinistä.

Yhden perimätiedon mukaan piispanmunkki olisi kunnianosoitus Turussa 1200-luvulla sijainneelle piispainistuimelle eli kirkolliselle hallinnolle. Kerrotaan, että 1900-luvun alussa turkulainen leipuri olisi nimennyt leivonnaiset piispanmunkeiksi, koska halusi niille kotoperäisen nimen. Inspiraatio valkoisella pomadakuorrutteella päällystetyille pitkulaisille munkeille tuli arkkipiispan valkoisista lipereistä.

Etenkin vanhemmat turkulaiset vannovat valkoisella pomadalla varustettujen pitkulaisten piispanmunkkien nimeen. Joidenkin mielestä aito piispis leivotaan hapanjuureen.

Historiallisia faktoja: Keisari Aleksanteri III kruunattiin 1883. Torsten Thure Renvall oli kruunajaisissa papiston edustajana kruunajaisissa. Seuraavana vuonna Torsten valittiin Turun arkkipiispaksi.

Von Troil kohosi yhdeksi Turun tärkeimmistä vaikuttajista, ja oli kaupunginvaltuuston ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1875–1885. Von Troil sai keisarillisen hovin kamariherran arvon vuonna 1881. Von Troil oli aatelissäädyn puhemiehenä eli maamarsalkkana ensi kertaa vuosien 1882 ja 1885 valtiopäivillä. Valtiopäivien avajaisissa pitämissään puheissa hän korosti Suomen erityisasemaa osana Venäjän keisarikuntaa. Von Troil nimitettiin senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi vuonna 1885

Tarina piispanleivoksesta

Historiallista taustaa tarinalle: Keisari Aleksanteri III kruunattiin venäjän tsaariksi 1883 ja kruunajaisissa vieraana oli Torsten Thure Renvall joka seuraavana vuonna valittiin Turun arkkipiispaksi. Villa Kuuvan omisti tuolloin paroni Samuel Werner von Troil, Suomen yksi tärkeimmistä vaikuttajista. Hän oli Suomen suurruhtinaskunnan maamarsalkka ja Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. 

Keisarin Aleksanteri III vieraili Villa Kuuvassa vuonna 1884. Hänelle tarjoiltiin mehua. Meille kummittelemaan jäänyt Aleksanteri on supatellut korviimme vähän toisenlaista tarinaa tuon päivän ja illan tapahtumista.

’Mehu’ tarjoilusta rentoutunut Aleksanteri ja Samuel tulivat hyvin juttuun ja Samuel päättikin jatkaa vielä iltaa. Kekkereihin kutsuttiin mukaan myös Turun arkkipiispa Torsten, olivathan kaikki jo vanhoja tuttuja. Ties mitä mietittiin ja puhuttiin tässä epävirallisessa tapaamisessa poikien kesken. Liekö sattumaa, että paroni valittiin seuraavana vuonna senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi?

Sillä välin kun pojat istuivat kuistilla iltaa, Samuelin köksa mietiskeli, että mitähän erityisherkkua sitä herroille oikein tarjoilisi palan painikkeeksi. Ainakin jälkiruuan pitäisi olla jotain erityistä. Hän oli jo päivällä tarjoillut Aleksanterinleivoksia keisarin kunniaksi, joten mitähän sitä nyt keksisi?

Koskapa aikaa ei ollut paljon, piti käyttää jo olemassa olevia aineita. Aleksanterinleivoksia oli vielä, saisikohan niistä kehitettyä jotain. Nyt oli vieraana myös arkkipiispa, joten kekseliäs köksä sitten kehitteli piispanleivoksen!